Asiaa opiskelusta

Noniin, kuten jo lupasin, ajattelin nyt kertoa teille vähän tarkemmin mun opinnoista ja kursseista täällä.

Mä valitsin yhteensä 5 kurssia, jotka on kaikki 6 opintopisteen laajuisia. Erasmuksen suositus vaihtareille on 4op/kk, eli saatoin vähän ylisuorittaa kursseja valitessa, mutta ainakin toistaiseksi työmäärä tuntuu ihan inhimilliseltä. Akateeminen vartti pätee täälläkin ja kaikki luennot alkavat aina vartin yli ja loppuvat 5 yli. Näin aikaa luentosalista toiseen siirtymiseen jää 10 minuuttia tai vaihtoehtoisesti pidetään saman mittainen tauko, jos luentoaika on pidempi.

Lukujärjestykseen valikoitui kaksi matikan kurssia, kaksi vaihtareille suunnattua britti-kulttuuria käsittelevää kurssia ja yksi tiedeopettamisen kurssi.

 

 

 

Kuten kuvasta näkyy, kaikkien kurssien luennot sijoittuu alkuviikkoon ja loppuviikko on mukavan leppoisa, ainakin noin lukujärjestyksen puolesta.

 

 

Koska matikan sivuainekokonaisuuteen liitettävät kurssit on meillä aika vapaasti valittavissa, päätin hyödyntää tilaisuuden ja lukea niitä täällä. En kuitenkaan uskaltanut valita mitään turhan haastavaa, vaan päädyinkin kahteen suhteellisen selkeään ja miellyttävään vaihtoehtoon. Kurssit kantavat nimiä Algebra 1B ja Methods and Applications 1B.

Ensimmäinen käsittelee nimensä mukaisesti algebraa ja keskittyy lineaarialgebraan ja matriiseihin. Mielestäni se vastaa aika pitkälti Helsingin päässä Linis II-kurssia.

 

Toinen matikan kurssi käsittelee lähinnä vektoreita. Tämän kurssin luennoitsija on varsin huvittava tapaus. Herra Reed on nimittäin puujalkavitsien hyvä ystävä ja hän viljeleekin kyseistä huumorin lajia omassa opetuksessaan varsin aktiivisesti.  

 

Tässä muutama valittu pala herran luentohuumorista.

 

 

Tämä kuva ja sananlasku makkarasta oli sen verran tärkeä, että se on myös ladattuna kurssin moodle-sivulle. Suomeksi sananlasku ei taivu niin hyvin, mutta englanniksi se menee jotakuinkin näin: "Everything has an end. Only a sausage has two."

 

 

Moodle-sivulle päätyi myös tämä hassun hauska kuva käärmeistä tasossa (englanniksi snakes on a plane) viittauksena pienoisen kulttimaineen saaneeseen elokuvaan Snakes on a Plane (http://www.imdb.com/title/tt0417148/)

 

Nämä vitsit eivät välttämättä uppoa valtaosaan kuulijoista, mutta itse arvostan luennoitsijan yritystä enemmän kuin itse vitsien laatua.

 

Vitsejä lukuun ottamatta, matematiikan opiskelu täällä on hyvin samanlaista kuin koti-Suomessakin. Molempiin kursseihin kuuluu viikoittaiset laskuharjoitukset ja tehtävät palautetaan kirjallisina. Lisäksi kaikille on määrätty oma Tutorial-ryhmänsä, jonka lokeroon myös tehtävät palautetaan. Itse en ole vielä päässyt yhteenkään Tutorial-tilaisuuteen, joten en osaa sanoa mitä siellä tehdään, mutta oletan, että siellä voi kysyä neuvoa tehtävien ratkaisemiseen ja käydään läpi edellisten laskarien ratkaisuja. Sekin onko laskareiden palauttaminen pakollista vai ei, on minulle vielä epäselvää. Mistään tätä tietoa ei löydy, enkä ole saanut vielä aikaiseksi kysyä. Olin koko viime viikon sairaana, enkä pystynyt palauttamaan tehtäviä, joten kovasti toivon, ettei tästä tule mitään turhan ikäviä seurauksia.

 

 

Vaihtareille suunnatut British Studies-kurssit ovat rakenteeltaan käytännössä samanlaiset. Molempien kurssien suoritus koostuu esitelmästä, esseestä ja tentistä. Toinen kursseista on nimeltään British History and Society ja toinen Modern British Society.

 

Historia-kurssin osalta 1/3 suorituksesta on jo hoidettu, koska pidimme ryhmäni kanssa esitelmän maanantaina. Tästä kerroinkin jo edellisessä postauksessa. Modern British Society-kurssin esitelmä on maaliskuun alussa, eli siihen on vielä hetki aikaa.

 

Kokonaisuudessaan molemmat kurssit vaikuttavat oikein mielenkiintoisilta. Luennoitsija on todella mukava, mutta ehkä vähän sekava. Molemmilla kursseilla on tunnin seminaari ja tunnin luento viikossa, joista seminaarit on varattu esitelmien pitämiselle. Luennot käsittelevät aina samaa aihetta kuin seuraavan viikon esitelmä. Tähän mennessä luennoista en ole saanut vielä paljoakaan irti. Ne tuntuvat vähän ympäripyöreiltä. Tämä johtuu varmaankin siitä, että luennoitsija haluaa jättää esitelmän pitävälle ryhmälle mahdollisimman vapaat kädet, eikä kertoa aiheesta liikaa. Tämä kuitenkin tuntuu oppimisen suhteen vähän vaikealta, koska kukin ryhmä saa rajata oman esitelmän aiheensa haluamallaan tavalla ja kokonaisuudet voivat jäädä vähän yksipuolisiksi.

Itse en tiedä juuri mitään Britti-historiasta tai -yhteiskunnan toiminnasta, joten kylmiltään esitelmän suunnittelu aiheesta kuin aiheesta on hankalaa ja kurssien teemat tuntuvat ainakin toistaiseksi hyvin irrallisilta. Mutta ehkä se kokonaisuus tässä vielä selkenee.

 

 

Ehkä lempparikurssini täällä on Issues in Science Education, joka vaikuttaa aika saman tyyppiseltä kuin meidän kemian opekurssit. Tämänkin kurssin luennoitsija on todella mukava ja asiantunteva. Hän opettaa päätyönään luonnontieteitä alakoulussa ja luennoi yliopistolla kahta kurssia tämän ohessa. Konkreettisia esimerkkejä siis piisaa, mikä on aina tosi positiivinen juttu.

Luennot ovat hyvin opiskelijakeskeisiä ja niillä keskustellaan paljon, ihan niin kuin meilläkin.

Tähän mennessä ollaan käsitelty vähän samoja aiheita kuin Kemia tieteenä-kurssilla, eli puhuttu luonnontieteiden luonteesta ja keskusteltu eri tavoista toteuttaa näitä piirteitä kouluopetuksessa. Tämän kurssin suoritus koostuu käytännössä kokonaan 3000 sanan esseestä, jonka aiheen saa valita aika vapaasti. Itse ajattelin vertailla esseessäni suomalaisen ja englantilaisen koulusysteemin eroja kurssin teeman kautta. Mutta saa nähdä, muuttuuko mieli vielä matkan varrella.

 

Siinä teille pieni kooste mun kursseista.

 

Terkuin,

Iisa

 

 

 

 

 



 

 



Turistielämää

Pahoittelut radiohiljaisuudesta. Koulu ja elämä on lähtenyt täällä nyt ihan oikeasti käyntiin ja se näkyy kalenterin pienenä täyttymisenä. Mutta se on hyvä asia.

Viimeisen parin viikon aikana on tapahtunut aika paljon kaikkea. Toissa viikonloppuna kävin Bristolissa tapaamassa siellä asuvaa kaveriani Suomesta. Sää oli silloin aivan karmea, tuuli ja satoi niin paljon, että mun monta vuotta uskollisesti palvellut (=äidiltä monta vuotta sitten "lainaamani") sateenvarjo meni rikki (sori äiti!). En oo tän jälkeen hankkinut vielä uutta, mutta sen verran tuuliselta tää yleinen säätila täällä vaikuttaa, ettei varmaan tarvikaan.
Anyway, sää oli niin ikävä, ettei meidän tehnyt mieli uhmata luonnonvoimia liikaa, joten hirveän paljon Bristolia ei tullut nähtyä vielä tuolla reissulla. Se ei tosin haitannut yhtään, oli tosi kiva nähdä tuttu naama ja viettää aikaa pitkästä aikaa :) Ja on tässä vielä aikaa tutustua siihenkin kaupunkiin. Bristol on niin lähellä, että sinne päiväreissujen tekeminen ei oo homma eikä mikään. Junalla matka sinne kestää 15 minuutta.

Viime viikolla pääsin vähän paremmin tutustumaan muihin vaihtareihin, kun käytiin porukalla syömässä torstaina ja perjantaina oli Erasmuksen hengailu-ilta. Täällä on paljon vaihtareita Ranskasta ja Kanadasta, sitten on jonkin verran porukkaa Australiasta ja Uudesta Seelannista. Kiinalaisia on myös tosi paljon. Muihin Pohjoismaalaisiin en oo vielä törmännyt.

Ennen Erasmus-hengailuja kävin yliopiston meille järkkäämällä kierroksella Bathin roomalaisessa kylpylässä. Se oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Kylpylän altaiden vesi tulee kuumasta lähteestä, jonka vesi virtaa kaupungin katujen alla. Tällä vedellä uskottiin olevan parantava vaikutus ja ihmiset tulivatkin kylpylään aikoinaan seurustelun ja ajanvieton lisäksi hakemaan apua vaivoihinsa.
Kylpylä on muuttanut muotoaan aikojen saatossa moneen otteeseen, mutta ensimmäinen temppeli rakennettiin vuosina 60-70 jKr, jonka ympärille kylpylä rakentui 300 vuoden kuluessa. Tätä on toki remontoitu ja uudelleen rakennettu vuosien varrella monesti. Museossa on nähtävillä kuitenkin kylpylän vanhat perustukset.



 

 

 

 

Viime viikonloppuun mahtui myös toinen turistinähtävyys. Olen British History and Society- nimisellä kurssilla, ja kurssisuoritukseen kuuluu esitelmän pitäminen. Me päätettiin mun ryhmän jäsenten kanssa pitää esitelmä heti alkuun alta pois. Esitelmä oli maanantaina ja haluttiin olla erityisen asiantuntevia ja käytiinkin sunnuntaina pienellä päiväretkellä tutustumassa esitelmämme aiheeseen ihan livenä. 

 

 

Kuten kuvasta näkyy, meidän aiheena oli Stonehenge, tuo mystinen esihistoriallinen monumentti. Stonehenge sijaitsee n. 50 minuutin bussimatkan päässä Bathista ja sinne järjestetään päiväretkiä. Monumentti itsessään oli tosi vaikuttava! Varsinkin nyt kun sen historiaan oli perehtynyt jo etukäteen aika perusteellisesti esitelmän tekemisen kautta. Oletin tosin, että se olisi ollut suurempi (ja, että oltaisiin päästy katsomaan sitä lähempää).

 

Stonehenge on varmaankin vanhin asia, jonka oon ikinä nähnyt. Se on rakennettu 2000-3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua! Koska se on niin vanha ja niin uskomaton, siihen liittyy älytön määrä erilaisia legendoja ja myyttejä. Uskomaton vähintäänkin siksi, että ne isoimmat kivipaadet (sarseenit) painaa 25-30 tonnia. Eli miten ihmeessä ne on 4000 vuotta sitten saatu kuljetettua tonne ja saatu nostettua pystyyn tohon muodostelmaan. Sitten on vielä ne pienemmät kivet, sinikivet (jotka nekin on kuitenkin ihan kunnon kokoisia murikoita), jotka on kuljetettu tänne parin sadan kilometrin päästä Walesista. Sarseeneja sentään esiintyy lähempänäkin. Miten? Miksi? Ketkä?

 

Kukaan ei tiedä varmasti, mutta nyt mun takataskusta löytyy läjä erilaisia mahdollisia tarinoita ja selityksiä Merlinistä, Druidien kautta avaruusolioihin. 

                       

 

Sekä Bathin roomalaisissa kylpylöissä, että Stonehengessä oli käytössä Audio guide- laitteet. Museoalueelle oli sijoitettu kylttejä, joihin oli merkitty numero, ja tämän numeron kun näpytteli laitteeseen se alkoi tarinoimaan niin kuin opas konsanaan. Konseptina tämä oli oikein toimiva, mutta se teki siitä kokemuksesta ehkä vähän yksipuolisen. Mun mielestä hauskin osa erilaisissa museoissa ja turistikohteissa käymistä on se, kun saa vähän spekuloida ja jutella näkemistään asioista kaverin tai oppaan kanssa. Nyt sitä kuljeskeli itse omaan tahtiin sen audio-kapulan kanssa ja kuunteli tarinoita näkemästään. Tekstit nauhalla oli kyllä tosi hyvin koostettuja ja mielenkiintoisia, ei sillä. Mutta kokemus jäi muuten ehkä vähän vajaaksi.

 

 

Lupaan ja vannon, että seuraavaa postausta saa odottaa vähemmän aikaa kuin tätä! Ja lupaan myös siinä kertoa yksityiskohtaisemmin mun kursseista ja opiskelusta täällä.

 

Ja hei jos jollakin on jonkin sortin toiveita sisällön tai minkään muunkaan suhteen, niin otan niitä mielelläni vastaan :)

 

 

Iisa



Ensimmäinen koulupäivä

Tänään se alkoi ihan oikeesti. Koulu nimittäin.

Viime viikon perjantaina tapasin paikallisen Matematiikan laitoksen vaihtarivastaavan ja kävin juttelemassa vähän mun kurssivalinnoista. Kävi ilmi, että saan ottaa käytännössä kaikki ne kurssit, jotka halusinkin, mutta pakkaa sekoittamaan ilmestyi muutama muu kiinnostava kurssi. Näistä sain sitten itse päättää mitä kaikkea haluan lukea ja päätöksen tehtyäni käydä allekirjoituttamassa kurssi-ilmoittautumislomake tällä vaihtarivastaavalla ja sen jälkeen kiikuttaa se opintotoimistoon. Eli ei mitään WebOodia tai muuta vastaavaa.

Niin tosiaan, mähän oon täällä kaikissa papereissa matemaatikko, kun valitsin hakupapereihin lähinnä sivuainekursseja. Mutta vaikka identiteetti onkin vähän hukassa, sain valittua mieleiseni kurssit viikonlopun aikana ja olin tänä aamuna valmis uuteen koitokseen. Kunnes...

Lähdin koululle liian myöhäisellä bussilla. Ensimmäisen kurssin luento alkoi 9.15 joten ajattelin, että 8.45 lähtevällä bussilla ehtii hyvin, matkahan on 20-30 minuuttia. Viime viikon perjantaina ehdin samaisella bussilla oikein hyvin orientoivalle luennolle, joka alkoi samaan aikaan.
Noh, viime viikko oli koulujen lomaviikko. Tämä viikko ei. Matka kestikin siis lähemmäs 40 minuuttia ja olisin auttamatta myöhässä ensimmäisen päivän ekalta luennolta, uudessa koulussa. Not good.

Kun tajusin myöhästyväni aloinkin sitten pohtimaan mun vaihtoehtoja uudestaan. Täällä kukin kurssi on 6op laajuinen, ja suositeltu määrä paikallisille opiskelijoille lukukaudessa on 30op ja vaihtareille 24op. Tää kyseinen kurssi, jolta olin myöhästymässä, oli mulle ylimääräinen, ja se oli vielä sellaisesta aiheesta, etten ole varma saanko sitä edes hyväksiluettua Helsingin päässä. Se myös vaikeutti mun lukujärjestystä aika tavalla. Päätin siis, että jätänkin sen kurssin pois. Millekään kurssille en tässä vaiheessa vielä ollut ilmoittautunut, eli mitään ongelmia ei tästä syntynyt.

Tämän jälkeen päivä sujui ihan mukavasti. En myöhästynyt miltään luennolta (vaan olin vähän nolosti etuajassa joka paikassa ainakin 15 min, mutta parempi niin päin), löysin kaikkiin luentosaleihin (pienen harhailun seurauksena), sain ilmoittauduttua kaikille kursseille (ja yllärinä vielä yhdelle ylimääräisellekin, eli pääsin kuitenkin siihen 30 opintopisteeseen) ja löysin kirjastosta tarvitsemani kurssikirjat.

Vihdoinkin kello löi viisi ja mun viimeinen luento loppui. Lähdin siis kotia kohti. Pääsen kotoa yliopistolle ja takaisin yhdellä bussilla. Tän bussin reitti on kehä ja 20A kulkee tätä kehää vastapäivään ja 20C myötäpäivään. Kun menen kotoa koululle otan A:n ja toiseen suuntaan C:n.
Nyt astuinkin vahingossa bussiin 20A sen tarkemmin tutkailematta. Kun tajusin olevani matkalla väärään suuntaan, päätin että no, tää bussi menee keskustan kautta, eli voin käyttää tilaisuuden hyväksi ja käydä hoitamassa muutaman asian. Ja näin tein.

Kun asiat oli hoidettu ja kotimatka oli (taas kerran) edessä, tein sen taas. Menin väärään bussiin. Muistin keskustasta kotiin kulkevan bussin numeron väärin. Bussikuskina oli harjoittelija, joka ei lippua ostaessani tajunnut, että se pysäkki jolle ostan lippua ei ole lainkaan kyseisen bussin linjalla.
Täällä lippua ostaessa pitää tosiaan sanoa mille pysäkille on matkalla ja lippu veloitetaan pysäkkien määrän mukaan.

No, pääsin bussiin ja matka alkoi. Tuijottelin tarkkaavaisesti ulos, jotta tunnistaisin oikean pysäkin. Ulkona oli kuitenkin jo pimeää ja kaikki kadut täällä näyttää ihan samalta. Jossain vaiheessa pieni pelko alkoi hiipiä mun sydämeen, koska kaikki matkustajat purkautuivat pikku hiljaa bussista ulos, eikä mun pysäkkiä vaan kuulunut. Lopulta bussissa oltiin jäljellä vain minä ja harjoittelijakuskin ohjaaja.

Tää ohjaaja-setä tuli sitten kysymään multa hyvin brittiläiseen tyyliin "Are you alright, love? Where are you going?" Kerroin ja sitten hän ystävällisesti ilmoitti mulle, että oon aivan väärässä bussissa. Tää ei tässä vaiheessa tullut mulle enää yllätyksenä, koska oltiin päästy päättärille.

Setä oli tosi mukava ja ymmärtäväinen ja kertoi, että jos en halua mennä takaisin keskustaan pääsen kotiin kävellen 15 minuutissa. Sitten hän piirsi mulle kartan ja selitti reitin varmaan neljä kertaa, että varmasti löytäisin.

Tämä pieni paperinpala kourassa talsin sitten kotiin, vähän naurua pidätellen.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Seuraavalla kerralla muistan takuuvarmasti mikä bussi ei ainakaan vie kotiin.



Vastaus: Melkein putkeen.

Lupaan kertoa kursseista ja niiden sisällöistä tarkemmin myöhemmin. Nyt ei vaan pysty.

Iisa

Kotiutuminen suoritettu

Elämä täällä Bathissa alkaa tuntumaan jo suhteellisen luonnolliselta. Mitä nyt herään, joka aamu ensimmäisen kerran klo 5.30 paikallista aikaa. En voi ymmärtää miten vaivaisesta kahden tunnin aikaerosta voi olla näin vaikeaa päästä yli, mutta eiköhän se tästä, ajan kanssa.

Koulu alkaa virallisesti maanantaina, mutta eilen vietin koko päivän yliopistolla tutustumassa paikkoihin ja muihin vaihtareihin. Paikkojen suhteen olo oli kuitenkin jo suht asiantunteva, koska torstaina yksi kämppiksistäni esitteli mulle kampusta ja kaupunkia.

Torstai olikin päivänä tosi antoisa, kun pääsi paikallisen opiskelijan kanssa katselemaan paikkoja. Sain kattavan turistikierroksen ja ison annoksen kaupungin ja Iso-Britannian historiaa sekä tietysti läjän käytännön vinkkejä, joiden selvittämiseen olisi yksikseen mennyt varmaan jokunen tovi.

Kaupunkikierroksen lopuksi kiivettiin meidän talon lähellä olevan mäen huipulle, josta näki tosi hienosti koko kaupungin ja toiseen suuntaan levittäytyvän maaseudun.

Bath sijaitsee Avon-joen laaksossa, vuorten ympäröimänä. Koko kaupunki on yksi suuri Unescon maailmanperintökohde. Vanhin osa kaupungista on rakennettu laakson pohjalle, joen rannoille, ja kaupunki on siitä levinnyt vuorten rinteille. Sekä Bathin yliopisto, että meidän asumus, sijaitsee näiden vuorien huipulla vähän syrjässä keskustasta, tosin aivan eri puolilla kaupunkia. Pääsen kuitenkin kotoa yliopistolle bussilla parhaimmillaan 20 minuutissa.

Viimeisten päivien perusteella uskon, että tulen viihtymään täällä tosi hyvin. Mun kämppikset on tosi mukavia ja rentoja ja samanlaisen kuvan oon saanut Briteistä yleisestikin. Bath kaupunkina tuntuu mukavan kompaktilta, mutta kuitenkin siltä, että nähtävää ja koettavaa riittää.

Ei muuta tällä kertaa,

Iisa

Nyt sitä mennään!

Neljän kuukauden vaihto-opiskeluaika kutsuu. Sateinen Suomi ja Helsinki jääköön taa kun lähden valloittamaan (yritys on ainakin kova) Englantia ja Bathin yliopistokaupunkia. Monta mutkaa on ollut matkan varrella, ennen kuin tähän pisteeseen, nimittäin Heathrown lentokentälle, on päästy. Ymmärtääkseni kiertoteiden mahdollisuudet ovat vaihtoon lähtiessä yleisiä ja minun tapauksessani ne ovat olleet ehdottomasti enemmän sääntö kuin poikkeus. Avaudun niistä varmasti lisää myöhemmin.

Suuri osa tämän blogin lukijoista varmaankin tietää jotenkuten kuka olen. Voisin kuitenkin kertoa hieman itsestäni siltä varalta, että tätä matkakertomustani eksyy lukemaan, joku joka ei minua vielä tunne.

Eli siis, hei vaan kaikille. Mun nimeni on Iisa ja mä opiskelen Helsingin yliopistossa kemian ja matematiikan opettajaksi. Olen niin sanotusti n. vuoden opiskelija (eli opiskeluvuosia on takana 5 tai enemmän). Kuten tämä vaihtoon lähtö, myös mun opiskeluaika on ollut vähän mutkainen. Kun aloitin kemian laitoksella opintoni syksyllä 2010, suoraan lukion jälkeen, en ollut missään vaiheessa jäämässä tänne. Tavoitteeni olivat monen muun kemialla aloittavan opiskelijan tapaan lääkiksessä. Fuksivuoteni kuitenkin avasi silmäni kemian ja erityisesti kemian opettajan ammatin suhteen ja päätinkin jäädä Kumpulaan ja sillä tiellä ollaan edelleen. Tätä päätöstä en missään nimessä kadu, vaikka opiskelu onkin paikoin tuntunut vähän tahmealta.

Olen pieni työmyyrä, eli opintojen ohella onkin tullut puuhasteltua jos vaikka mitä vuosien varrella. On istuttu niin Stockan kassalla, toimistossa kuin hiekkalaatikon reunallakin ja on vedetty kerhoja, Gadolin-ohjauksia ja viime syksynä jopa yhtä kurssiakin.

Palkkatöiden lisäksi olen puuhastellut jonkin verran myös järjestötoiminnan puolella. Olen ollut osa Helsingin yliopiston kemistien hallitusta viimeiset kolme vuotta. Tärkein virkani hallituksessa näinä vuosina on ollut tuutorivastaavana toimiminen. Myös kemian opettajankoulutusyksikön toiminta on tullut tutuksi yksikön suunnitteluryhmän jäsenenä.

Nyt tuntuukin tosi oudolta ajatukselta viettää seuraavat 4 kuukautta puhtaasti opiskelijana ilman mitään ”ylimääräistä”. Luulen kuitenkin, että se tekee minulle varmasti hyvää.

Tätä blogia kirjoittelen lähinnä omaksi ilokseni, mutta kohderyhmänä ovat myös tulevat opettajakollegani. Eli sisältö vaihtelee varmaan hyvinkin laajasti päiväkirjamaisista tulevien seikkailujeni julkaisuista ja yleisistä vaihtoon liittyvistä vinkeistä, Briteissä opiskelun ja paikallisen koulusysteemin analysointiin. Toiveenani on ainakin saada viimeisestä jonkinlainen kuva matkani aikana.

Tervetuloa siis seuraamaan elämääni ja kommelluksiani Bathissa.

Iisa